11.5.2012 Otres Beach, Sihanoukville, Kambodza Viimeistään temppelireissuilla törmää Kambodzan toiseen valtionuskontoon, korruptioon. Paikallinen sheriffi kysyi silmät kirkkaina parin dollarin maksua, josko olisimme kiinnostuneet vierailla temppelin yleisöltä rajatulla alueella. Kambodzalaiset kissalan pojat tienaavat oppaamme San Parkin mukaan parisataa dollaria kuussa. Kana maksaa viisi dollaria ja soppkulho katuköökissä taalan. Päättele siitä miksi turistin kannattaa varallisuuksineen pysyä esivallan [...]
Share on Facebook
Share
10.5.2012 Otres Beach, Kambodza Kiitos Filipille valtion kirjoitusasun oikaisusta. Jatketaan hieman siitä samasta ja sen vierestä mistä Jaakon Vastapalloilu jo kertoi. Siem Reapiin on turha suunnata ellei Angkorin temppelikaupunki nappaile. Temppeleiden lisäksi kaupungissa on muutama tekstiilikrääsää luukuttava tori, valioliigafaneille sopiva turrepubikatu ja sen päässä maistuvia katukeittiömahiksia. Ei muuta. (ruokasuositus: Muurahaisilla maustettua lihaa. Mums) Share [...]
Share on Facebook
Share
6.5.2012 Siem Riep, Kamputsea Tein yöllä epäekoteon. Laitoin ilmastoinnin niin vilpoiselle, että jouduin käyttämään peittoa. -Ai et tykkää vai? No tykkää sitten tästä, Reissublogista facebookissa. Asiaan. En oikeastaan ikinä anna rahaa hyväntekeväisyyteen. Ei siinä ettenkö uskoisi tekeväni eroa, mutta tiedän lahjoitukseni ja köyhän katulapsen riisikipon välissä olevan aina välikäsiä, hyväntahtoisuuden middlemanejä, jotka vetävät osan välistä [...]
Share on Facebook
Share
4.5.2012 Siem Riep, Kamputsea Tyylillisistä syistä suoria reissuvinkkejä tai -ohjeita on tullut kirjoitettua oikeastaan tasan nolla. Kätken mieluiten reissutipsit havaintojen ja tarinoiden sekaan. Rajanylitys maitse Poipetin kohdalta Kamputseaan on joka tapauksessa sen verran haastava, että teen poikkeuksen. Ehkäpä joku suomalainen välttyy tämän avulla tekemästä virheitä ja kysymästä samoja kysymyksiä kuin me. Opaskirjoissa on lisää vinkkejä, [...]
Share on Facebook
Share
3.5.2012 Siem Reap, Kamputsea Chiang Maista kolmen tunnin pakumatkan päässä on Pain pikkukaupunki. Sitä voisi luulla, että kyse on teletappiteemapuistosta, mutta ei aivan. En tiedä mistä pailaiset ovat muinoin repineet elantonsa, mutta nykyisellään tulonlähde on stiletinvarmasti turismi. Siitä pitää huolen maininta jokaisessa matkaoppaassa Uralin molemmin puolin. Share on FacebookShare
Share on Facebook
Share
27.4.2012 Chiang Mai, Thaimaa Varoitus Mannerheimmakkarajäärille: blogaus sisältää kukkahattutätikäminää ja muuta boheemipissistelyä muun muassa eläinten puolesta. Ulkona on kuuma. Aivan liian kuuma. Pohjois-Thaimaan huhtikuinen brutaali neljänkympin helle pakottaa passiivisuuteen. Paikalliset pitävät puotinsa mielivaltaisesti auki viettäen aikaa lähinnä levytellen ja torkkuen. Edes kärpäset eivät jaksa surista. Vettä kuluu litra kävellessä naapurikorttelin nuudelipajaan ja takaisin. Eli mitäpä [...]
Share on Facebook
Share
25.4.2012 Chiang Mai, Thaimaa Mikäli härmässä joku nousukasjuippi hankkii normaalia säväyttämämmän urheiluauton, riittää iltapäivälehdillä ja sinivalkotablodeilla kirjoitettavaa viikoiksi. Poplaritakkien värittämissä riveissä huokaillaan, että mitä se nyt tollee, kuin odotelleen laskusuhdannetta ja arvoauton ilmestymistä autonettiin. Share on FacebookShare
Share on Facebook
Share
17.4.2012 Bangkok, Thaimaa Opiskelin wikipediasta ja viittaamattomista nettilähteistä Koh Phanganin fullmoon-partyjen historiaa tieteellis-journalistisen blogini lähdeaineistoksi. Tässä olennainen bilebiografia. Share on FacebookShare
Share on Facebook
Share
10.4.2012 Ko Phangan, Thaimaa Akihabaran elektroniikkakaupunginosassa on sunnuntaiaamuna vilkasta, kuin pelastusarmeijan leipäjonissa loppukuusta. Olemme kameraostoksilla, jotta sulautuisimme japanilaiseen massaan. Elektroniikkakrääsän hankkimisen sijasta Akihabaran kakkosaktiviteetti olisi ostaa mangaa, mangapornoa, piipahtaa koulutyttöshow’hun tahi pissakakkahupailuihin. Ja ei, jalassa muituneet galsongit luovutan ennemmin pyykkärille kuin pervolle. Share on FacebookShare
Share on Facebook
Share
3.4.2012 Yöbussi Tokio-Kioto Latinalaisen Amerikan laiska elämänrytmi, näennäinen vaarallisuus ja mañanameno ei juuri muuta kuin hymisyttänyt. Indonesiassa ja Fileillä turvallisuusaspekti vaihtui hektiseen liikenteeseen ja jatkuviin ukotus- ja vedätysyrityksiin, mutta eipä tuokaan juuri hetkauttanut. Piti matkata Japaniin asti, että koki ekat todelliset wtf-vibat. Japani on jotain niin outoa, niin vaikeaa, niin helppoa, ettei voi käsittää. Ohessa [...]
Share on Facebook
Share
